Mun tarina – Luopumisen vaikeus

On keskiviikkoaamu 8.4. Kello näyttää kahdeksaa, kun vilkaisen puhelinta. Nousen sängyn reunalle, levitän verhot auki ja käännän nupista aukaistakseni sälekaihtimet kokonaan auki ja ylös. Kahvi on tippunut ja kävelen aamutakki päällä parvekkeelle. Aurinko paistaa ja on nahkapouta. Olo on kevyempi kuin koskaan ennen.

NUORUUS – OMAN TIEN KULKIJA

Lapsena olen ollut melko erikoinen tapaus. Jo varhaisnuorena ajattelin asioita todella syvällisesti ja empaattisesti. Tuntui, että tunnetaidot olivat kehittyneemmät, kuin samanikäisillä keskimäärin. Kirjoitin myös ala- ja yläasteella sellaisia tekstejä tai tarinoita mikä ei ollut normaalia sen ikäiselle. Teknisesti tai matemaattisesti en ollut taitava, mutta taide, urheilu, kirjoittaminen ja ihmisten välillä tapahtuva työ oli sellaista mistä pidin ja missä pärjäsin hyvin. En kuitenkaan pitänyt esiintymisestä, mutta olin silti kaikissa leikeissä todella kilpailuhenkinen.

Olen aina ollut oman tieni kulkija, mutta myös sellainen tyyppi, joka mieluusti auttoi tai puolusti heikommassa asemassa olevaa. Nuorempana se näkyi urheilussa niin että monesti toimin poliisina. Sellaisena tyyppinä, joka pelasi melko kovaa, mutta rehdisti. Jos jollain joukkuekaverilla tuli tilanne päälle, saavuin selvittämään tilannetta. Joskus selvittiin diplomatialla ja joskus meni painiksi. Vaikka puolustin hanakasti muita, olin silti myös todella vaativa sekä itseäni, että muita kohtaan. Saatoin parhaimmillani olla se tiimihengen luoja tai ratkaisija ja pahimmillaan se käsienlevittäjä.

Ei ollut mitenkään harvinaista, että suutuin jollekin siitä, jos hän teki virheen tai ei mielestäni yrittänyt tarpeeksi. Joskus luovutin ja kävelin mielenosoituksellisesti vaihtoon. Toisaalta minua vitutti kaikkein eniten olla vaihdossa pelin ratkaisuhetkinä. Uskoin niin paljon omaan tekemiseeni, että sokaistuin sille ajatukselle, että ehkä penkityksessä ei ole kyse minusta, vaan meistä joukkueena. Ehkä joku nyt vain oli sopivampi, kun puhuttiin joukkueen dynamiikasta eikä ailahtelevaa luonnetta haluttu sotkemaan palettia.

Harrastin myös yksilöurheilua samaan aikaan. Yleisurheilussa pääsin toteuttamaan kaikkea yksin ja lopulta se muokkasikin luonnettani melko paljon. Se ruokki ajatusta, että olin yksin vastuussa itsestäni. Vain minä yksin vastasin lopputuloksesta. Olin lahjakas, mutta toisaalta treeni ei maistunut ja venyttely tuntui ajanhukalta.

Taivaanrannan maalareita, kulkee omia polkujaan. Läpi elämän kaahareita, painaa suoraan ei pelkää kolhuja.”

Cheek – Takapulpetin poika

KOULUVAIKEUDET

Lopulta uskon, että kahden lajin välillä pallottelu sai minut oirehtimaan myös koulussa. Minulta jäi lukio vuoden taipaleen jälkeen kesken. Kaipasin toisaalta myös konkreettista tekemistä eikä pänttääminen tuntunut mielenkiintoiselta. Toisaalta koulussa tapahtui välienselvittely yhden kaverin kanssa, josta jouduin loppujen lopuksi vastuuseen. Muistan vielä kuinka ensimmäiset kesätyörahat menivät täysimääräisinä sinne. Välillä läikkyi nuorena yli. Rakennusalan ammattikouluopinnotkin kestivät alle vuoden ja siirryin oppisopimuksella rakennusalan yritykseen töihin.

Nyt kun mietin jälkeenpäin, halusin selkeästi pitää pääni ja hirveä kiire oli mennä eteenpäin ja tienata euroja. En miettinyt lainkaan kokonaisuutta, mutta jo tuolloin halusin toimia oman pääni mukaan ja menestyä. Hankin itse työpaikan soittamalla ensimmäiseen rakennusfirmaan ja kysyin missä pitää olla ja koska. Lopulta sekin homma jäi, kun lukeminen alkoi vasta myöhemmällä iällä taas kiinnostaa.

Lopulta aloitin Personal Trainer-opinnot ja valmistuin myynnin ammattitutkintoon Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta. Muistan vieläkin opettajani Tea Nikkilän ilmeen, kun saavuin näyttökeskusteluun tiiliskiven paksuisen kansioni kanssa. Nautin aidosti harjoittelupaikassani Anttilassa asiakaspalvelusta ja huomasin, että jos teen jotakin minua kiinnostavaa, niin teen sen kunnolla. Huomasin tämän myös Ikeassa työskennellessäni, jossa sain palautetta siitä, että ylipalvelen asiakkaita. En aivan ymmärtänyt, ettei kaikkeen ole aikaa, vaikkakin olin varma siitä, että myymäni keskiostos pääsääntöisesti oli korkeampi, kuin normaalisti. Nautin niin ahnaasti siitä, että pääsen olemaan ihmisten kanssa. Opiksi jäi käsitys siitä miten suuri organisaatio toimii.

Minua kiinnosti aina vaikuttaminen, politiikka sekä yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö. Takaportista pääsin valintakoekiintiöstä Tampereen yliopistoon Kunta ja aluejohtamisen pääaineeseen. Yliopisto-opinnot menivätkin positiivisella tavalla aivan vituralleen heti alusta lähtien, kun sain harjoittelupaikan yhteydessä yrittäjäjärjestössä myös sauman toteuttaa kandin työ julkisista hankinnoista, joka poiki työpaikan, jossa huomasin loistavani.

Ikää 24 sen kai näkee jo mun eleistäki
Varmempi ja kypsempi, ja tieto taitoo enemmänki
Kokemuksii nii et riittää vaik niist osan menettäsin
Siin takan kasvukipui ja viel varmaan vähän edessäki
Aikaa vastaan turha kapinoida
Kaikki aistit täydes teräs, kuulo vaa on valikoiva
Junnul meni tuurilki nyt pitää vähän taktikoida
Suunnitella tulevaa ja tehdä oikeit valintoja

Cheek – kasvukipuja

KAUPUNGINJOHTAJAN PAKEILLA

Sama aiemmin toistunut paheeni, eli hätäily toistui ja äkkiä huomasinkin koulunkäynnin sijaan istuvani eri kaupunginjohtajien virkahuoneissa esittelemässä hankettamme julkisten hankintojen yhteistyön edistämiseksi koko maakunnassa. Muistan elävästi, kun yksi korkea-arvoinen virkamies Tampereen kaupungilta oli vaikea saada tapaamiseen. Marssin virastotalolle, tiedustelin infosta onko henkilö paikalla, ensin kieltäytyi ja vänkäsin itseni hänen puheilleen. Siinä pitchasin 23-vuotiaana homman, saimme hankkeen suurimman rahoittajan sovituksi ja minä työn. Huomasin ensimmäistä kertaa, että minulla oli puheen lahja ja kyky herättää luottamusta. Kuten kouluaikoina, taitoni ja kiinnostuksenkohteeni olikin humaania, eikä niinkään teknistä.

Se oli yrittäjäjärjestössä se uteliaisuus, rohkeus ja oma tapa tehdä asioita ihmisten kanssa. Pia Malmberg suositteli minua Harri Jaskarille eduskuntaan avustajaksi. Liki kaksi vuotta tuli Harrin kanssa väännettyä eduskunnassa yhteistyötä. Vaalikampanjakin onnistui ja pääsin kokemaan kahden eri eduskuntakauden nivelvaiheen. Lopulta minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että olimme kuitenkin hieman erilaiset. Tapani toteuttaa asioita oli välillä hieman omintakeinen. Rooli oli hyvin vapaa, mutta samalla myös koti-ikävä alkoi vaivata pääni sisällä. Päätin palata Tampereelle, koska elän ja hengitän edelleenkin manselaista ilmaa, ihmisiä ja kulttuuria. Hieman sellaista sopivan suoraa ja junttia sielunmaisemaa. Tarkoitus oli jatkaa myös opintoja.

Jos kuvitellaan elämää pelinä, motto: tee älä selitä
Älä missaa tuhannen taalan paikkaa,kun on paikka pitää laittaa

Cheek – Ei oikotietä

BRÄNDI SYNTYY – NOUSUKIITO

Olin hetken aikaa seurannut somessa Jarno Hämäläisen työtä ASUA Remontit- nimisessä yrityksessä. Edelläkävijä, videoita, avoimuutta ja paljon sellaista kiinnostavaa, johon tykästyin. Ehdotin yhteistyötä ja huomasimme, että meissä on paljon toisiamme täydentävää osaamista. Minä olin enemmän se hallintotieteilijä ja markkinointityyppi ja Jarnolla oli näpeissä rakennusalan tarjouslaskenta sekä luova ajattelu.

Yritys kasvoi parin sadantuhannen liikevaihdosta liki kahteen miljoonaan euroon. Kaikista vaiheista siitä kuinka olimme lähellä kipata ja minkälaisia haasteita kohtasimme voisi kirjoittaa kirjan. Toisaalta myös tekemisemme oli monen tekijän summa ja onnistumiset olivat niiden seurauksia. Opimme valtavasti johtamisesta ja liiketoiminnan kasvun hallinnasta. Olen edelleen kiitollinen myös Jarnon perheelle, joka otti minut hyvin vastaan.

Samoihin aikoihin vuonna 2018 perustimme Mia Pohjanheimon kanssa Tammerkosken Nuorkauppakamarin Tampere Business Meet- tapahtuman. Nautin todella sen teosta ja toisena järjestämisvuotena kumppanien ja kävijöiden määrä tuplaantui. Kolmas vuosi on nyt tekeillä ja nautin tästä työstä vaikka siihen tuleekin laitettua paljon aikaa saamatta siitä mitään palkkaa. Tunsin hieman huonoa fiilistä siitä, että tein harrastuksena jotakin sellaista mitä ei moni muu pystyisi tyhjästä luomaan. Minulle alkoi muodostua päässä ajatus tehdä joskus tuottajan- ja promoottorin työtä. Nautin todella paljon tapahtumien markkinoinnista ja hymyilevien ihmisten ilmeistä.

Samaan aikaan ASUA:lla töitä oli kuitenkin aamusta iltaan ja oman naaman kuluttaminen alkoi näkyä omassa jaksamisessa. Neljä vuotta tuli jaettua oma arki kaikille ja sometettua aamusta iltaan. Aina eivät asiakaskeisitkään menneet putkeen ja urheiluajoilta tuttu vaatimus vain parhaasta aiheutti hikisiä öitä. Meillä oli myös jalkatyö tärkeä osa elämää. Olimme hyvin verkostoitunut parivaljakko ja paljon tuli käytyä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Erityisesti minä perheettömänä henkilönä. Olihan se hienoa, että saatiin paljon kehuja kuinka oltiin viety alaa eteenpäin ja alettu tekemään myös melko kysyttyjä koulutuskeikkoja. Toisaalta nautin ihmisten seurasta, mutta kyllä se myös vaati veronsa. Se oli tapa myös purkaa paineita, koska olin aina halunnut pitää rajan siinä, etten viikonloppuna tekisi töitä. En kuitenkaan huomannut, että tein yritystoimintaa huomaamattani koko ajan.

Vaikka rahaa meillä ei tietenkään ollut mitenkään kummoisesti, sitä elettiin jollain tavalla niin sumussa jotakin oman elämänsä rokkitähden elämää. Meitä ei oikeastaan voinut mikään tappaa, vaan aina selvittiin. Toisaalta myös samat virheetkin toistettiin. Välillä onnistuttiin ja välillä epäonnistuttiin niinkuin yrittäjyydessä pitääkin. Sitä aikaa elettiin ja hengitettiin 24/7.

All I do is win, win, win no matter what
Got money on my mind, I can never get enough
And every time I step up in the building
Everybody hands go up”

DJ Khaled – All I Do Is Win

LÄHDÖN AIKA

Lopulta päätin lähteä. En tiedä, mutta jotenkin taakka tuntui liian suurelta eikä työ tuonut enää sitä kuuluisaa iloa elämään. Aloin miettimään, että kenelle tätä teen. Patosin asian sisälläni ja kerroin Jarnolle vasta, kun oli pakko ja hän itsekin vaistosi jotakin. Jotenkin sitä oli vaan niin loppu ja kaipasi jotakin uutta suuntaa. Yhdessä suunnittelemamme yrityksen kasvatus ja myyntiaikeet jäivät osaltani kesken ja jäin ilman palkintoa henkisesti ja rahallisesti. Vaikka moni asia oli yhdessä luotu ja avasin monia ovia, en kuitenkaan ollut katkera, vaan ehkä näin oli tarkoitus. Visiomme ja tavat toimia olivat lopulta erilaiset. Välillämme on kaikki ok vaikka tietenkin harmittaa jättää juuri vaikeiden aikojen yli seilattu laiva juuri kun se olisi ollut lähdössä nousukiitoon. On tulossa tv-sarjaa ja myyntiorganisaation perustamiselle olimme juuri luoneet erinomaisen pohjan.

Olen myös jälkeenpäin miettinyt mitä tapahtui. Kenties paloin loppuun, enkä itse tiedostanut sitä. Varmasti kävin pohjalla ja otin kosketuksen. Takana oli raskas monen vuoden puristus ja laitoin kaikki peliin. Karu totuus on sekin, etten vain osannut tunnustaa tilannetta itselleni tai läheisille. Puhua ääneen.

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
Tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
Ei koskaan matalaa aitaa
Alko tuntuu että hautaaki samalla kaivaa
Aina ankara itseäni kohtaan
Vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
Makasin päiviä vaan lattialla tuskissani
Istuin pariisin taksis mietin et mä haluisin kuolla
Ajoin hautausamaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
Tottunu olee vahvin aina kaikist
Tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks
Pelkäsin huomista, en halunnu herää
Oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas
Ilman apuu en ois enää tääl ollenkaan

Cheek – Niille joil on paha olla

UUSI AIKA

Mainostoimisto Mainiossa alkoi Hannele Hyödynmaan kutsumana toimitusjohtajan pesti. Tehtäväni oli toimia muutosjohtajana, jotta voisimme luoda Mainio 2.0:llan, jonka oli tarkoitus olla luonteva jatko Hannelen elämäntyölle. Sopiva määrä perinnettä, sopiva määrä uutta. Koronasta huolimatta saimme tehtyä uudistustyötä alkuun. Toin rohkeasti oman naamani esiin.

Ajattelin siirtyessäni uuteen tehtävään, että markkinointiala on se juttu missä olen hyvä ja mitä haluan tehdä. Loppujen lopuksi ajatukseni valtasi turhautuneisuus. Yhtäkkiä huomasinkin, että olen nyt täysin samassa laatikossa kuin kaikki muut. Ahdistuin ja oivalsin ajan myötä, että vahvuuteeni on olla rebel, lainsuojaton, disruptoija, uudistaja ja edelläkävijä, jossakin joka hyödyntää markkinoinnin keinoja, eikä itse myy sitä. Markkinoinnin puolella on niin paljon kysyntää, että en vain pystynyt olosuhteet huomioonottaen toteuttamaan suunnitelmiani sellaisina kuin ne ajattelin. Meillä oli paljon myös erilaisia näkemyksiä, mutta ne tuntuivat loppujen lopuksi olevan vain osa kokonaisuutta. Välimme ovat kaikesta huolimatta hyvät.

Alkuvuodesta olin alottanut myös Tammerkosken Nuorkauppakamarin puheenjohtajana. Tehtävä on minulle kunnia ja sain jo alkuvuoden periodilta todella arvokasta oppia johtajuudesta. Yhdistyksemme kädenjälkeä ovat mm. Vuoden positiivisin Tamperelainen, Vuoden Työantaja Pirkanmaa, Kaupunkivärityskirja, Tampere Business Meet sekä Joulupuu Tampere. Tämä pesti on vaativa, mutta sen ympärillä olevat läheiset ihmiset antavat virtaa arkeen ja ovat minulle tärkeitä tukipilareita ja ”aikuisystäviä”. Yhdessä ollaan saatu paljon asioita aikaan.

Hienoo on se, että pysytty on väleissä
Vaik välillä jo luulin, että joku oisi välissä
Mut onneks olin vääräs, ja siitä oppineena
Hyvä elää täällä ystävyyden voittaneena

Jouggis – Ystäville

VALOT SAMMUU

Irtisanouduin Mainion toimitusjohtajan tehtävästäni 7.4.2020.

Päätös oli työelämäni tähän asti vaikein päätös. Edellisessä tehtävässäni olin kuukauden ja nyt olin hieman yli kaksi kuukautta työskennellyt tehtävässäni. Ensin mietin, että mitä ihmiset minusta ajattelevat. Olenko vaikea ihminen? Olenko itsekäs ihminen? Olenko tarpeeksi taitava tai pätevä? Olenko epäonnistunut ihminen?

Moni sanoi minulle: ”Markus, miksi et ala yrittäjäksi ja anna taitojasi ja verkostoja laajempaan käyttöön. Vapauta itsesi ja ala tekemään mitä itse haluat. Vaihtoehtoisesti etsi itsellesi työnantajakumppani, joka antaa työkalut johtaa tai luoda luoda jotakin uutta. Sinut on keitetty monessa työtehtävässä ja omaat laajat taidot. Sinun täytyy vain löytää tehtävä, jossa voit keskittyä myynnin sijaan johtamiseen ja luovaan työhön”

Palasin ajatuksissani nuoruuteeni. Huomasin, että kaikissa edeltävissä kysymyksissä olen jälleen liian ankara itselleni. Miksi minä itse en arvosta kaikkea sitä mitä olen saanut aikaan? Vaikeinta on hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Nyt tärkeintä ei olekaan raha tai asioiden puhuminen itselleen ymmärretyksi vaan armollisuus.

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa
Niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa
Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa
Jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa
Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken
Rocky Balboa – Eye of the tiger

Cheek – Jippikayjei

Uusi tuleminen

Olen ollut koko ajan sokea kaikelle sille, mistä minua arvostetaan – avusta ja luottamuksesta liiketoiminnan kasvuun, johtamiseen, markkinointiin ja kehittämiseen. Kysyntää on jo nyt ollut valtavasti, mutta en ole huomannut sitä kaiken tämän kohinan keskellä. Tehtäväni on kääntää fokukseni luotettuihin tekijöihin, kenen liike-idean tai yrityksen haluan saada yhdessä heidän kanssaan loistamaan. Lisäarvon tuominen omilla taidoillani on keskiössä ja haluan hyödyntää tarinankerronnallisia taitojani. Se on jotain isoa mitä haluan tehdä – rakentaa tarinoita teille.

Vaikka olen henkisesti luopunut kaikesta, kokenut jopa epäonnistumisen tunteita, olen löytänyt uuden henkisen kodin, jossa voin tehdä tarinoita enemmän omaehtoisesti samanhenkisten ihmisten kanssa. Haluan säilyttää vapauden päättää itse mitä teen, mitä kirjoitan, mitä sanon ja mitä haluan edustaa. Luotan siihen, että hyvässä porukassa syntyy hyviä asioita.

Elämässäni kääntyy uusi sivu, kun pienen loman jälkeen kaivan pöytälaatikosta yritykseni, jonka missio on toimia yksilöiden, yritysten tai yhteisöjen luotettavana kumppanina tai hallituksen jäsenenä eri toimialoilla. Haaveenani on auttaa yrityksiä menestymään. Pääsen itse valitsemaan kumppanit ja tulen toimimaan myös video- ja tapahtumatuotannoissa mahdollisuuksien mukaan. Yhden kiinteistöalan tekijän kanssa on myös laajemmat keskustelut käynnissä yhteistyöstä sekä kiinteistönvälityksessä on erilaisia mahdollisuuksia.

Vaikka välillä tuntuu, että asiaa olisi kirjaksi asti, olen ylpeä kaikesta ja tästä rohkeudesta mitä olen käyttänyt tätä tarinaa kirjoittaessani. Kiitän heitä ketkä minuun ovat uskoneet. Olen oppinut tekemään rohkeita, mutta reiluja liikkeitä ja haluan, että minua arvostetaan luotettavana ja suoraselkäisenä tyyppinä. Välillä meidän on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään mitä itse haluamme, sen sijaan, että aina mietimme mitä muut meiltä odottavat. Sen suhteen olen nyt sujut itseni kanssa ja päätökseni päästää irti edellisestä työstä kumpuaa sydämeni sisältä ja ympärillä havaitsemistani tarpeista. Ei enää muiden odotuksista.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Matkannu tänne ohi ongelmien
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
Mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen

Cheek – Kyyneleet

Kävelen parvakkeelta takaisin sisään ja puen päälleni. Avaan ulko-oven ja lähden hymyillen kohti uutta päivää. Tänään en tee töitä, vaan nautin omasta ajastani vapaampana kuin koskaan.

Yhtä kaikki. Vieläkään en tiedä mitä tuleman pitää, eikä pidäkkään. Tämä on yksi jakso elämässäni ja mahdollisuus oppia uutta. Suhtaudun saamiini erilaisiin mahdollisuuksiin nöyrästi ja kunnioittavasti. Muistakaa arvostaa itseänne ja nähkää metsä puilta – muistakaa myös luopua. Haluan kiittää tähän astisesta matkasta perhettäni, Veeraa sekä kaikkia ystäviäni vuosien varrelta. Olette olleet ja olette edelleen tärkeitä tässä yrittäjäluonteisen miehen matkassa!

”vaikka joskus olet jonkun mielestä vähän spede, ota se kehuna”

Terveisin,
Markus Koskinen
Pian 30- vuotta täyttävä nuorimies
0400850705
[email protected]

Instagram: @tekowaara