Blogi herätti monessa ajatuksia

14.4. julkaistu blogikirjoitukseni Mun tarina – luopumisen vaikeus oli suosittu. Se herätti runsaasti ajatuksia ihmisissä ja sain kymmeniä yksityisviestejä ja sähköposteja. Se tuntui aukaisevan ihmisissä lukkoja mitä moni ei välttämättä halua aukaista ääneen. Luulen, että se mitä en enää jaksa edes mainita, on vaikuttanut ihmisten yleiseen psyykkeeseen sillä tavoin, että on aikaa ajatella. Me olemme sosiaalisia ja kaipaamme vertaistukea. Sitä ei etäyhteydellä voi saavuttaa mitä F2F-kohtaaminen antaa surujen ja murheiden läpikäymiseen. Sitä tämä aika kiistatta aiheuttaa.

Kaiken kaikkiaan blogissa on vieraillut kahden päivän aikana n. 2.500 ihmistä. Se on melko paljon, koska en millään tavalla mainostanut sitä missään, enkä halunnut kirjoittaa tekstiä sellaiseen muotoon, että siitä tulisi viraalihitti, jota jaetaan somessa solkenaan. Halusin kertoa melko yksityiskohtaisen tarinan, joka nojautuu todelliseen elämään, tunteisiin ja tapahtumiin mihin voi samaistua.

Teksti myös sai ihmiset kommentoimaan ja arvailemaan tulevaisuuden suunnitelmiani. Ne paljastetaan tarkemmin vasta seuraavien viikkojen aikana. Ensin aloitan kahdessa yrityksessä hallituksen jäsenenä buustaamassa kasvua ja uutta tuotetta.

Mielenkiintoinen havainto oli se, että monessa viestissä kannustettiin paitsi toimittajaksi, tapahtumatuottajaksi ja liiketoiminnan kehittäjäkonsultiksi myös ryhtymään kiinteistönvälittäjäksi. Tyypit kertoivat arvostavansa laajoja verkostoja, luonnettani ja työn kautta syntynyttä perustietoutta rakennusalasta. Ahkeruus ja avoimuus somessa nähtiin hyvänä asiana. Mielenkiintoa alaa kohtaan löytyy, mutta luotettavan yhtiökumppanin löytäminen lkv-pätevyydellä on perusedellytys. Tietenkin myös alan ”byrokratiaa” täytyisi opiskella, sillä ovathan nekin tärkeitä asioita ja onnistumisen edellytyksiä. Samalla pitäisi jakaa yhteiset arvot, johon kuuluu missio muuttaa jotakin suurempaa. Ei ole helppo rasti.

Kiinteistönvälittäjän ammatti on myös sellainen, mille näen olevan paljon annettavaa. Se on myös sellainen toimiala, minne olen erityisesti pitkän aikaa jollain tapaa haaveillut.

Vaikka tarinasta jäi paljon kertomatta myös sellaisiakin asioita, mitkä eivät mahtuneet mukaan tai mitä olisin halunnut kertoa tai paljastaa, halusin kuitenkin myös kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä, koska matkan varrelle on myös sattunut vakavia sairauksia, kohtaloita, tyhjiä lupauksia ja muita voimakkaasti yksityisiä asioita. Halusin avata asiat miten ne minulle näyttäytyivät, mutta täytyy myös muistaa ettei asiat aina ole niin mustavalkoisia ja asioilla on aina monenlaisia puolia. Jos minä olen sitä mieltä, että joku asia on julkinen, ei se välttämättä ole sitä toisen tai kolmannen osapuolen näkökulmasta. Joskus joudumme elämässä toimimaan vasten omia periaatteita, haluja tai mukautumaan tilanteeseen. Se on elämää ja toisten ihmisten kunnioitus on tärkeää.

Hommat rokkaa eteenpäin ja tulevista suunnitelmista tiedotan, kun asiat etenevät ja olen katsonut ympärilleni ja valinnut mihin haluan sitoutua. Jo nyt on sopivasti tekemistä. Kiitos, kuin luit tämän. Seuraavaksi lähdenkin tästä kuntoilemaan.

”Jos yhtä pyytää saisin
Niin pyytäisin sen verran
Että valoa oppisin näkemään
Siel mis on pimeää”

Piia Viitanen

Terveisin,

Markus Koskinen, 0400 850 705 / [email protected]